07.02.2009 - Viikonloppu, ihanaa!

-8 astetta, paljon uutta lunta

Elämässä on oltava tärkeysjärjestys, jota pitää välillä tarkistaa. Jos aion leipoa, en ehdi kovin siivota. Jos aion siivota, en ehdi koskaan kirjoittaa. Jos aion pitää huushollin tiptop, en koskaan askartele.

Jos ylipäänsä aion tehdä mitään tai saada jotain aikaan, on aina ensin luettava Raamattua ja rukoiltava. On tyhjennettävä oma itseäni täynnä oleva mieleni ja rukouksessa pyydettävä Jumalaa antamaan jotain parempaa tilalle. Ilman Jumalan apua voimani raukeavat.

On kuitenkin aikoja, että ei huvita niin kovin lukea Sanaa. Mitä silloin teen? Luen vaikka ei huvita. On ikävää tosin huomata, että rakkauteni Jumalaan on kiinni siitä, että Hän antaa sitä minulle, Hän vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, niin että ylipäänsä ajattelen häntä.

Sekin on tutkittu, että ihminen voi selvitä elämästään, vaikka olisi saanut inhimillisesti huonot lähtökohdat, jos hän on saanut kohdata Jumalan. Kun saa kokea Jumalan rakkautta, voi rakastaa toisia ihmisiä.

Ei ole ihme, että nykyään avioliitot hajoavat, ja ihmisten käytös muuttuu yhä välinpitämättömämmäksi. Kun kouluissa opetetaan evoluutio-oppia, kielletään Jumala. Kun Jumalaa ei ole, ei ole myöskään tuomiota. Kun ei ole tuomiota, ei joudu vastuuseen koskaan kenellekään liioin. Siitä seuraa, että narsistit, patologiset valehtelijat, murhaajat, pettäjät ja irstailijat lisääntyvät. Jokainen tekee, mikä itseä huvittaa.

Vain Jumalan rakkaus saa ihmisen rakastamaan. Jos siis rakastat, kiitä siitä Jumalaa, sillä hän on rakastanut sinua ensin. Jos meillä on yhteys Jumalaan, voimme olla yhteydessä myös muihin ihmisiin ja rakastaa heitä.

Naistenpäivillä vuosi sitten kerroin kolmiosta. Ylhäällä on Jumala, alanurkissa mies ja nainen. Kun pariskunta rakastaa Jumalaa, eli nuolet ylöspäin ja elävät yhteydessä Häneen, he lähestyvät samalla toisiaan. Mitä lähempänä he kumpikin ovat Jumalaa, sitä lähempänä he ovat toisiaan. Kun Jumala saa olla kolmantena, ja itse asiassa ainoana lenkkinä, joka kestää, avioliitto pysyy koossa.

Itse olen joutunut useita kertoja rukoilemaan Arin kanssa: "Meillä ei ole voimaa, ei kykyä, halua eikä mitään, että voisimme rakastaa toisiamme. Mutta lujita meidän liittomme ja vahvista meitä ja anna meille rakkautta."

Tosiasioiden tunnustaminen tuo vapauden. Minulla ei ole, mutta Jumalalla on kaikki, mitä tarvitsen. Ja Hän antaa mielellään kaikkea, mitä tarvitsen. Jumala ei ole koskaan pettänyt eikä hylännyt.

Ajattele sitä, että Ari joka ei kykene puhumaan, unessa pyysi minulta apua. Ja Jumala lähetti minut seuraavana iltapäivänä kriittisellä hetkellä Arin luo, kun hän hädissään odotti minua tulevaksi. Jumala voi puhua Arin kautta minulle, vaikka Ari ei itse voi. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta!

Niinpä heitän jälleen kerran epäuskon nurkkaan, ja uskossa katson Jeesukseen, joka on tehnyt kaiken valmiiksi puolestani. Odotan suuria Jumalalta, odotan Arin paranemista ja "uskon näkeväni Herran hyvyyttä elävien maassa."

Nyt rieskat palavat uunissa, joten jatkan toiste.

Siunattua päivää sinulle!