02.02.2009 - Helmikuu alkaa helistä

Pakkasta viisi astetta, aika kirkasta taitaa tulla tänään

Olen menossa töihin. Yritän opetella rukoilemaan enemmän täsmärukouksia. Pari päivää olen rukoillut erään paperin täyttämisen puolesta. Sellaiset ovat minulle kauhistuksia, viralliset paperit. Suorastaan menetän lukukykyni saati ymmärrykseni, kun kysytään tuloja, menoja, kuluja tai muita numerollisia asioita. Ehkä paniikki on jäänyt päälle pitkistä sairastamisvuosista, jolloin Kelaan piti lähettää alvariinsa jotain prosyyriä, vaikka tulot olivat olemattomia. Tai ehkä sen takia.

Liekö myötätunnosta vai mistä, mutta kurkkuni on aika tukossa ja krohisen. Tänään Arilta on otettu jälleen verikoe ja päivällä saamme tietää, onko tulehdusta vielä.

Ainakin olen tosissani tehnyt töitä(kuten ystävät, jotka ovat rukoilleet, kiitos teille!), että limat häipyisivät Arin keuhkoista. Mutta jostain sitä kertyy lisää koko ajan! Ari on ollut neljänä iltana pyörätuolissa tunnin tai toista. Se on ollut tosi rasittavaa Arille. En osaa kuvitella, että olisin itse maannut vain vaaka-asennossa kuukauden. Ei siis ihme, että Ari erittäin mielellään on halunnut istua tuolissaan.

Kun Ari on päässyt takaisin sänkyynsä, luulen, että hän on nukahtanut melkein saman tien. Kunnon jumppaa, kun pitää yskiä melkein sisuskalut pihalle.

Tämän aamun teksti Cowmanin Virtoja erämaassa -kirjassa toi taas lohtua ja rohkaisua menneisiin viikkoihin. Tässä palanen teksistä:

"Hän - - kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä." Jes 49:2

`... On asioita, joita voit oppia vain varjossa. Hänen muotonsa sinussa voidaan kehittää vain pimeässä huoneessa. Mutta älä oleta hänen heittäneen sinua syrjään. Olet silloinkin hänen viineensä talletettu, eikä hän ole heittänyt sinua pois, niin kuin arvoton esine heitetään.
Hän vain varjelee sinut lähellä itseään, kunnes koittaa se hetki, jolloin hän oi kaikkein nopeimmin ja varmimmin lähettää sinut tehtävään, missä hän tulee kirkastetuksi.
Oi, sinä varjossa istuva, yksinäinen ystävä, muista kuinka tiukasti nuoliviini on sotilaaseen sidottu. Nuolet ovat helposti hänen kätensä ulottuvilla, ja niitä hän varjelee kuin aarrettaan.'
F.B. Meyer.

Toivottavasti joku teistä lukijoista saa myös noista sanoista lohdutusta. Ehkä sinä olet myös ahtaalla, etkä ymmärrä mitä tapahtuu. Taidatpa olla Herran koulussa.

Nyt on lähdettävä matkaan. Viraston kautta kävellen optikon kautta(silmälaseja pitää vähän säätää)avantoon ja töihin. Keitän vielä kahvit termospulloon ja pidän nautinnollisen hetken uinnin päälle.

Siunattua päivää sinulle, arvoisa lukijani!