Kategoriat: Ajankohtaista

Konna ja Juniori. 12v Konna muutti ainakin kesäksi 11vuotiaalle uudelle omistajalle

Kylmä sää. Sitkeästi join aamukahvit kesämajassani ilman pipoa ; )

Haimme Konnan heinäkuussa 1996 meille. Jyrki istui etupenkillä Konna sylissä, ja se tietysti kasteli Jyrkin housut! Oli raukka peloissaan, siis Konna.

Kerran(kin) Konna livisti, ja oli yön ulkona. Silloin yllättäen huomasin huhuilevani pihalla ja nuuskivani joka nurkan löytääkseni tuon kiusankappaleen. Maakonnahan on helpoimmasta päästä kotieläimiä, mutta oma huolensa siitäkin on.

Konna löytyi jostain puskasta, vai oliko peräti kengässä. Usein se oli sisällä monta päivää hukassa. Se löytyi perusteellisten etsintöjen jälkeen jostain pahvilaatikosta sängyn alta, tai tyynyliinan sisältä, kun tyyny oli heitetty lattialle.

Nyt Konna on toivon mukaan iloa tuottamassa ystäväperheessä. Meidän Terhikin kirjoitti useita aineita koulussa Konnan uskomattomista urotöistä. Eläimestä huolehtimistakin opimme itsekukin. Näinä parina päivänä olen useamman kerran ajatellut, että pitäisikö viedä noita niittyleinikkejä; niitä Konna tykkäisi syödä. Ai niin, sehän onkin muuttanut!

Konnan lähdettyä sain pienen siivouspoikasen, mutta se oli lyhytaikainen ilo. Sitä suurempaa odotan, kun tytär muuttaa miehelään mentyään miehensä boksiin ensin, ja elokuun aikana Helsinkiin. Toivon saavani suorastaan SIIVOUSJÄTTILÄISEN. Nähtäväksi jää, karttaako jättiläinen minua. Tai minä sitä.

Viimein saimme Teron kanssa vietyä kuormallisen keväisiä piharoskia kaatopaikalle. Osittain syynä laiskuuteen on ollut epämääräinen tieto kaatiksen paikasta, mutta se on ollut vain osasyy. Tuntuu, kuin olisi tehnyt isommankin urakan, vaikka pikkukeikkahan se oli. Tekemättömät työt ne vasta raskaita ovat!

Kirja edistyy pikkuhiljaa, vaikka nyt onkin ollut paussia uusien tarinoiden kirjoittamiseen. Pitää vähän muokata ja tarkata näkyä, ettei juttu ala mennä rämeikköön.

Lisäksi olen huomannut, että aika rankkaa puuhaa. Työstän siis kirjassani omaa elämäämme, ja prosessiinhan siinä joutuu. Ei se olisi pitänyt yllätys olla. Kuten sanottu, en vielä tiedä, aikooko joku taho mahdollisesti julkaista juttuni, mutta se jää nähtäväksi.

Sen olen jo huomannut, että kaikista vaikeimmista asioista olen oppinut kaikkein eniten. Niissä olen tarvinnut konkreettisesti Jumalan apua .

Kirpparilta löytyi taas huippukirja. Tositarina erään miehen selviytymisestä tulipalon jälkeen. Pää ja kädet paloivat. Kirjassa oli kuviakin. Uskomatonta!

Siinä oli yhtymäkohtia omaan elämääni paljonkin. Esimerkiksi se, että vaimo ei olisi saanut valittaa, kun mieshän se sairas oli. Tämä nainen vastasi viisaasti: minä olen menettänyt mieheni!

Menetys se on, kun toinen vammautuu tavalla tai toisella. Menetys siitä, mitä on ollut ennen. Tosin uusi tilanne voi tuoda jotain sellaista syvyyttä, millä on suurempi merkitys kuin aiemmalla. Itse koen niin. Tarvitaan kuitenkin aikaa kasvaa näkemään koko tilanne. Siitä huolimatta synkkyyspäiviä riittää, joten Raamattu ei valehtele siinäkään noin sanoessaan.

Harmittaa oikein eräs hartauskirjan kohta, jossa kirjoittajan äiti "oli hymyilevä ja tyytyväinen" aina sen jälkeen, kun oli oivaltanut jotain Jumalan huolenpidosta. Valitettavasti niin ei voi sanoa minusta. Epäilen kyllä tuonkin äidin salaa raivonneen, mutta hän osasi kai tehdä sen Jumalan kasvojen edessä, salaa ihmisiltä. Niin olisi ideaali. Tai sitten toiset eivät ole raivostuilevaa tyyppiä!?

Lukemassani kirjassa onnettomuuden uhrin vaimo oli aluksi tosi tyyni, ja pelkäsin jo, että hän ei hermostu ollenkaan. Sitten, onneksi, hän repi täysin pelivehkeensä, kun tuli pieni mutka matkaan. Hän raivosi ja huusi sairaalassa täysillä.

Lääkäri oli tyytyväinen vaimon käytökseen, sillä hän totesi, että tämä olisi pian sairastunut tai tullut sekopäiseksi, ellei olisi kyennyt purkamaan sisältään järkytystään ja vihaansa. Ah, minuakin helpotti!

Pesin mattoni juuri oikeana päivänä viime viikolla. Sen jälkeen on ollut kylmää ja kalseaa. Jospa tulisi vielä lämmintäkin, sillä mattoja olisi vielä pesemättä, mutta saavat jäädä, jos eivät hankikelit lopu.

Olisi kaikenlaista kirjoittamista mielessä, mutta jääköön toiseen kertaan. Lähden sairaalaan vähitellen Arin luo. Sitä ennen pitäisi kääräistä eräs lehtijuttu, jonka aihe on ollut mielessäni jonkin aikaa.

Hikistä heinäkuuta olisi toivelistalla, tai edes lämpöä hiukan lisää!
Tarkene sinäkin : )

Terhin ja Tatun häihin 19 päivää