Kategoriat: Ajankohtaista

Kaunis aurinkoinen sää, tuuli vähän raitis.

Nyt sain langan päästä kiinni! Tarkoitan sitä kirjaa. Olen alkanut kirjoittaa sitä. En kerro vielä, millainen siitä tulee, mutta jahka asia etenee, niin taatusti vouhotan asiasta.

Tietysti olen mahdottoman innostunut. Yritän pysyä nahoissani kumminkin, vaikka tiukkaa tekee. Ensi viikon olen onneksi töissä, joten oletan sen tuovan vähän realismia hommaan.

Eipä parempaan aikaan olisi voinut eräs kollega soittaa juhannuksen alla saadakseen minut töihin. Eikä paremmin vedota meikäläiseen onnistuakseen siinä. Nimittäin olin levännyt kaksi päivää, olin virkeä, ja tarmoa täynnä. En tarvitse pitkiä aikoja olla rauhassa yksin akkujen lataamiseen.

Hän soitti juuri sellaisena hetkenä. Lisäksi hän vetosi tarpeeseen saada "luotettava ja pätevä" henkilö eskariryhmään viikoksi. Menin heti lankaan. Voi itku, miten nenästä vedettävä ihminen on! Eipä sillä, ettenkö mene ihan mielelläni. Mutta kiva se on, jos vähän välillä kehutaan. Mieliala nousee heti metrin!

Tuo otsikko on meidän nuorison takia. Yksikään roikaleista ei muistanut äidin nimipäivää. Ystävät, anoppi ja äiti muistivat, joten se on tärkeintä, ja Ari muisti tietenkin. Lasten muistaminen on aina ekstrabonusta.

Kerran eräs äiti-ihminen sanoi, ettei hän onnitellut ollenkaan lapsiaan näiden syntymäpäivänä. Nämä ihmettelemään. Tämä äiti oli niin kypsynyt siihen, että aikuiset lapset ovat käsi pitkällä odottamassa lahjoja ja muistamisia äidiltä, mutta äitiä ei heidän mielestään tarvitse muistaa ensinkään. Ymmärrän häntä.

Ehkä se vain on niin: äidiltä odotetaan muistamista, mutta itselle ei tule mieleen, että äiti tarvitsisi tai kaipaisi jotain. Ei tarvitse kuin ajatella omaa suhtautumista omaan äitiini. Itse vain piti selvänä äidin muistamisia, mutta harvemmin oli toisinpäin. Sikäli Siperia opettaa!

Siperian opetukset tulevat mieleen myös oman tyttären valmistautuessa avioliittoon. Itse olen samanlaisesta perheestä, eli ainoa tyttö kolmen veljen keskellä. Äidille siis erityisen tärkeä. Olen iloinen, että meillä on ollut aikaa keskustella tyttären kanssa, tehdä yhteisiä matkoja ja hullutellakin. Tarpeellisia "riittejä" irrottautumisen kannalta. Tosin vuosi sitten aloin jo riisua valjaita tässä asiassa.

Ari oli kotona ja kuuntelimme ulkona Raamattukasetteja. Meillä on kiva katos, mutta vähän lämpöä saisi olla enemmän, että tarkenisi siellä lekotella. Aikomukseni on nukkua yksi yö "senioriteltassa". Saa nähdä, tuleeko tuumasta totta.

Viimeinen kesäkuun viikko alkamassa. Aika on vilahtanut siivillä! Kuten tämä juhannuskin. Olen hyvällä ja kiitollisella mielellä - toivottavasti sinäkin, lukijani!