Kategoriat: Ajankohtaista

Tänään Arin kanssa ulkona

Kylmähkö pohjoistuuli, poutaa, merivesi 16 astetta Hietasaaressa

Vauhtipäivä. Aamutoimien jälkeen veivasin infoon työvoimatoimistoon. Olen todennut, että vaikka minkälaiseen kokoontumiseen menen, niin aina voi tapahtua mitä vaan. Niin kävi jälleen.

Olen kesän ilman työtä, joten kyseinen info kuuluu asiaan, jos meinaa saada liitosta korvausta. Sain erään idean tilaisuuden vetäjän puheesta. Halusin päästä erään virkailijan juttusille. Tälle piti varata aika, mutta erinäisten sähläysten jälkeen päädyin keskustelemaan erään henkilön kanssa.

En paljasta keskustelumme luonnetta, mutta uskomaton johdatus kaikessa oli! Olin äimän käkenä, kun henkilö tunsi perhetilanteeni, vaikka minä en tuntenut häntä ensinkään. Lisäksi kävi ilmi, että hänen taustansa olivat hyvin yhtenevät meidän perheeseemme!

Lopulta kävi niin, että kyseinen virkailija, jonka juttuihin halusin päästä, soitti minulle parin tunnin päästä. Hän oli jäämässä 2 kuukauden vapaalle, mutta hänellä oli yksi aika huomenna, ja niinpä olen kiitämässä huomenna kyseiseen tapaamiseen! Olen tosi tärinässä, miten asia johdattuu.

Kun selvisin tuolta talosta pihalle, porhalsin pyörälläni(harmi, kun vaihteet rikki, enkä pääse lujempaa!)Hietasaareen uimaan. Kylmä pohjoistuuli puhalsi, mutta mukava oli taas vähän molskia. En käynyt saunassa, kun oli vähän kiire mielessä. Joskus lauteilla oli mukavat jutut, ja toisinaan lykästää niin, että siellä on aivan hiljaista, ja siitä pidän eniten.

Eilen erehdyin saunaan, mutta meri kutsui, kun keskustelunaiheet alkoivat ärsyttää. - Vaasassa kaadettu karhu olisi pitänyt säästää, mutta väkivaltaisia ihmisiä pitäisi sen sijaan ampua. Hohhoijaa, en jaksa ottaa kantaa tuollaiseen pölvästelyyn. Eläimet alkavat olla nykyihmiselle tärkeämpiä kuin ihmiset. No, kieltämättä jotkut ihmiset vajoavat eläimen tasolle, mutta ei se eläimiä tee sen viisaammiksi. Ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, ei eläin.

Huomaan, että jännityksellä odotan missä kunnossa Ari mahtaa olla. Hyvin voi, kun kävin. Oli lähdössä pihalle, heti kun ehdotin. Niinpä pyörähdin kotona syömässä ja takaisin sairaalaan. Ja vauhdilla, koska pihalla alkoi kuulemma Pohjanmaan sotilassoittokunnan konsertti!

Mieleen jäivät Sisar hento valkoinen, sekä Kotkan ruusu ja Vaasan marssi lopuksi. Ihan komeaa musiikkia. Aria itketti, kun laulettiin sisar hennosta. Vaikka en ole sellainen, niin arvelin, että Arille varmaan olen nimenomaan kaikkea sitä mitä hän kaipaa ja tarvitsee.

Sanoin Arille, että elämämme on mallillaan! Tässä sitä vain istuskellaan nauttimassa musiikista kauniissa luonnossa, vaikka hän on juuri ollut henkiheitto. Ei tietysti muiden mielestä vieläkään missään kunnossa, mutta minä vain ihmettelen, että hän on hengissä. Juttelin erään uskovan hoitajan kanssa jossain välissä, ja rukoilin hänen särkynsä puolesta. Pari muutakin tuttua oli, joiden kanssa praatasimme.

Puolitoista tuntia olimme pihalla. Talo tarjosi pullaa ja mehua, mutta onneksi oli tuhdimmat aineet termospullossa, jonka korkkasimme, kun bileet loppuivat. Arikin sai nauttia kahvin tuoksusta. Luin meille Raamattua, ja viimein vein hänet petiin. Sinne hän jäi väsyneenä varmaan nukkumaan. Lupasin mennä huomenna taas.

Illalla oli vielä Raamattuopetus kirkolla. Aiheena oli Profetiat: ihmisestä vai Jumalasta. Keijo Rainerma oli tullut Ryttylästä puhumaan. Tilaisuus videoitiin ja nauhoitettiin. Kannattaa tilata se, sillä se oli väkevää asiaa, raamatullista puhetta. Sen jälkeen oli keskustelua, ja kahvia, jonka olin hinannut paikalle termospulloissa. Kieli laulaa paremmin, kun on suun kostuketta!

Eräs ystävä tapaa soittaa "jälkiseurat", ja käymme läpi tilanteet. Sitten rukoilemme. Niin teimme tänäänkin. On hyvä ja tärkeää saada vaihtaa mielipiteitä luottamuksellisesti, ja jättää ne sitten Jumalalle.

Niin on tämäkin armon päivä illassa. Kuten terävä lukija huomaa, tämä päivä oli taas "on-päivä", joten "off-päivä" ei ole ehtinyt vielä tulla. Meinasin lähteä viikonloppuna jonain päivänä Provinssirokkiin Seinäjoelle, kun siellä on kansanlähetyksen teltta, mutta en menekään. Täytyy jättää tilaa tunteiden purkamiselle.

Hyvää yötä, ja kiitos jos jaksoit kahlata loppuun : )

Mahdottoman kauniita nämä orvokit! Taitaa olla yksi lempikukistani!