Kategoriat: Ajankohtaista

Krookuksia

Kevät on vastustamaton. Vai pitäisikö sanoa ORVOKIT. On kevään merkki, kun on pakko ostaa edes muutama orvokki, että saa seurata niiden väriläiskää takapihan amppelissa! Tänään tein sen.
Muutenkin olen onnellinen, kun haravoimme pihan lauantaina, ja sunnuntaina tihkutti hienokseltaan vähän vettä, joten maa alkoi heti vihertää keväisesti.

Konnakin(=maakilpikonnamme) on innostunut syömään enemmän. Salaattipaketti menee parissa päivässä. Kaupassa on niin mukavaa, kun voi esittää terveellisen ruokavalion syöjää, kun salaatit roikkuu laukusta. Todellisuudessa voin kyllä syödä salaatin lehtiä, mutta en juuri muuta tuoretta. Kaikki pitää keittää, sillä siitepölyallergia vaikuttaa sen, että olen altistunut kaikelle tuoreelle. Läskipotut ja makkara ovat varmimpia popsittavia - niistä ei allergia pillastu, mutta muita haittavaikutuksia kyllä seuraa pitemmän päälle, valitettavasti.

Tänään oli viimeinen pyhäkoulu ennen kevätjuhlaa. Tuli aika surullinen olo erään lapsen suhteen. Kurjaa jos pyhäkouluakin joutuu käymään lisätäkseen vanhempien meriittilistaa. Ansiokristillisyys kukoistaa. Omilla teoilla yritetään edelleen taivaaseen, tai ainakin parannella osuuksia ties kenen silmissä.

Onneksi kuitenkin Jumalan sana on sellainen, ettei se tyhjänä palaa. Se tekee työnsä ihmisessä, kun sanaa vain on kylvetty. Se itää ajallaan. Joskus voi kestää vuosiakin, mutta siemenet säilyvät kauan! Meitä kehotetaan kylvämään kaikkien teitten varsille, sillä emme tiedä, mikä siemen itää. Kylväminen on meidän työmme, kasvun antaa Herra.

Tytär soitti, ja oli ihana puhella naisten kesken. Oma äitini tapasi aina sanoa ja edelleenkin sanoo, että on se mukava, kun on edes yksi tytär. Samat sanat sanon minäkin.

Nyt pitää kiitää nukkumaan. Viikko on vasta alulla, ja vapun häämötys tietää rankkoja työpäiviä lasten kanssa. Hyvää loppukuuta jokaiselle lukijalleni!