Kategoriat: Ajankohtaista

Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on,
Hänen pyhää nimeään!
Kiitä Herraa äläkä unohda mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

Tämän päivän on Herra tehnyt,
ja se on ihmeellistä meidän silmissämme!

- Kansallispuku päälle, ja juhlimaan:
Aria juhlimme. Kakut on leivottu, ja juhlat voivat alkaa!
Tai ei vielä - paljon on vielä hommaa,
mutta tämä on ilon ja kiitoksen päivä.
Juhlikaa ja kiittäkää kanssamme Herraa, joka on hyvä!

Klo 21.45 samana iltana.

Me juhlittiin niin!

Ylistys ja kiitos Jumalalle! Seurakuntasali oli ihan täynnä!
On sydän niin täynnä Jumalan kiitosta ja ylistystä, että meinaa pakahtua. Miten sanoiksi pukisin kaiken?
Kun puoli vuotta sitten näin kuin näyn, että enkelit lähtevät kutsumaan väkeä tuonne Arin juhlaan, sain nähdä nyt kuinka konkreettisesti se oli totta: moni ei päässyt, joka varmasti aikoi tulla. Joku myöhästyi, kun luuli että tilaisuus on myöhemmin kuin oli. Joku tuli mukaan, vaikka illalla ei vielä aikonut lähteä.
" Eräs mies laittoi illalliset, ja kutsui monta..."Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina". He kaikki rupesivat kuitenkin esittämään verukkeita...Palvelija tuli takaisin ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: "Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo tänne köyhiä, raajarikkoja, sokeita ja rampoja."
Palvelija tuli sanomaan: "Herra, se on tehty, mitä käskit, ja vielä on tilaa". Herra sanoi palvelijalle: "Mene teille ja aitovierille ja vaadi(taivuttele, kehotuksilla ja pyynnöillä) heitä tulemaan sisälle, että taloni täyttyisi." Luuk 14.

Tuo näky toteutui täysin. Pari päivää sitten minulle tuli varmuus, että kuten kuninkaan pojan häissä sali oli täynnä, ei vajaa eikä liian täysi, niin tuonnekin tulee juuri sopiva määrä ihmisiä. Näin oli. Jokainen paikka oli täynnä, ei tyhjiä mutta ei liikaakaan. Lähes sata ihmistä! Aatonaattona! Kun Jumala tuo ihmiset, niin on sama mikä päivä tai aika vuodesta on.

Lauloimme kahvien, puurojen ym. jälkeen Soi kunniaksi Luojan, joka on meidän vihkivirsi. Sitten Anne ja Kees lauloivat Armolaulun, tai Anne lauloi, Kees säesti.
Katsoimme sitten kuvia Arin elämän varrelta diasarjana tykiltä. Musiikkina soi Agape, joka on laulu 1 Kor 13 eli rakkauden veisusta.
Luin tekemäni runon Arin elämästä. Milla soitti viulua äitinsä Mirjan säestämänä.
Jussari runoili ja lauloi pari ihanaa kappaletta, itse tekemiään. Miniämme säesti toisen laulun.
Helena luki Arille saamansa runon, sekä runon Kaarisilta.
Olavi puhui vakavia sanoja kuulijoille: - Kerran jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen Kristuksen eteen ja tunnustettava että Jeesus Kristus on Herra, vaikka polvet olisivat kuinka kankeat. Hän kehotti parannukseen.
Olavin puheenvuoron jälkeen ehdotin virttä Herraa hyvää kiittäkää, kun tuntui että oli saatava ylistää Herraa. Seisoaltaan veisasimme kaikki!
Milla soitteli taas, ja sen jälkeen vapaan sanan käyttivät äitini, veljeni Jussi (joka muisteli meikäläisten hamassa nuoruudessa tekemiä möhläyksiä, ja Ari nauroi kuten oli tehnyt silloinkin!). Samoin Arto, Arin koulukaveri, kertoi Arista paljon mielenkiintoisia asioita. Arin huumorintajun, sekä Volvo Amatsonilla hurjastelut humoristiseen tyyliinsä. Oli tosi ihana, kun Arto ja Helena tulivat. Kiitos teille! Ari ja minä iloitsimme siitä! Kalevi, kansanlähetyksen johtokunnan puheenjohtaja, toi tervehdyksensä. Hän vahvisti sitä samaa, mitä Olavi oli puhunut. Kiitos Kalevi, sinullekin!
Vielä Sophia, Keesin tytär lauloi. Meidän Jyrki kertoi ihanasti isästään. Kuinka isä tiesi kaiken ja oli tosi viisas heidän poikien mielestä. Ja että Ari on hyvä faija.
Siihen ei ollut enää lisäämistä. Kiitin kaikkia, ja lauloimme Jouluyö, juhlayö.
Keittiössä olivat meidän Terhin(joka tuli viimein eilen illalla, matkalaukku vasta äsken!) lisäksi kolme serkkutyttöä: Taru, Anna ja Tanja sekä Ulla, tuleva lähettimme sekä Mirjami, joka ilokseni tuli myös keittiöön ja tarpeeseen oli: väkeä oli paljon, mutta kaikki riitti ja jäikin vielä.

Ari tuli kun väkeä oli jo kokoontunut. Kun kärräsin hänet sisään, ehdotin että laulamme paljon onnea vaan, ja kaikki lauloivat. Sitten onniteltiin ja tervehdittiin. Ari jaksoi hyvin. Aluksi itki kun tuli, mutta olin ottanut imulaitteen mukaan ja se oli hyvä. Loppuaika meni hyvin sen suhteen. Ari oli mielestäni hyvässä kunnossa. Jossain vaiheessa kippasin tuolia hetkeksi. Ari naureskeli puheille ja jutuille; oli liikuttunut Keesin pianovirtuooseista. Soitin juuri sairaalaan(illalla klo 21.30) ja hoitaja sanoi, että Ari voi hyvin, väsynyt on vain mutta ei muuta. Juhlassa oli myös eräs Arin hoitaja miehineen: olin iloinen siitä.

Mitähän sanoisin vielä! Tuntuu että malja on ylitsevuotava. Kaikki meni ihmeellisesti. Voin vain kiittää Jumalaa. Hän osoitti jälleen kerran uskollisuutensa. Ihmettelen viime päivien töitänikin: olen leiponut tosi paljon monta päivää, mutta kaikki on sujunut jotenkin uskomattoman hyvin. Nyt olen kyllä aika nakki, mutta ei haittaa: on joulu!

Herra ON minun Paimeneni, EI minulta MITÄÄN puutu
viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään
virvoittavien vetten tykö, Hän minut johdattaa
Hän virvoittaa minun sieluni,
Hän ohjaa minut oikealle tielle, nimensä tähden.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa
sillä sinä olet minun kanssani
sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
sinä voitelet minun pääni öljyllä
minun maljani on ylitsevuotavainen
sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti. Ps 23.

Alakuvassa Ari, Jussari-ystävämme ja minä. Ari suu auki kuten usein, ja ihmiset näkevät hänet varmaan sellaisena. Minä en miellä että hän olisi suu auki aina. Vai miten sinä näet hänet? Tässä häntä itkettää kun kaikki hyvästelevät.