09.09.2007 - Vastuunkantajat retriitissä

Palasin kotiin illalla 700 kilsaa ajettuani. Sain mitä toivoin, odotin ja rukoilin. Kämppäkaveriksi sain ihanan rouva, jonka kanssa saimme vaihtaa elämänvaiheitamme, rohkaista toisiamme ja virvoittua.

Opetukset olivat erinomaisia. Tykkäsin ihan kaikesta. Kerron vain jonkin kevennyksen. Eräs lastenohjaaja kertoi lapsesta, joka tuli kerhoon aamulla. Ensitöikseen nelivuotias kysyi huomenen jälkeen: -No, onkos mitään uutta tietoa kuulunut siitä Jumalasta?

Toinen naurua herättänyt kommentti oli se, kun unelmoimme seurakunnasta, jollaisen tahtoisimme: - Seurakuntaan mennessä pitäisi voida huokaista helpotuksesta, kun astuu ovesta sisään. Ei niin kuin työvoimatoimistosta, josta huokaa helpotuksesta ulos tullessaan.

Meitä oli arvioni mukaan parisataa paikalla. Paljon jaettiin yhteisiä taakkoja, ja myös omia. Paljon saimme rohkaisua, tietoa ja kuulumisia lähetyskentiltä. Alla kuva kahvihetkestä, jossa olemme miniäni vanhempien kanssa, sekä perheystävämme Jussarin. Muutenkin tapasin monia ystäviä, joita vuosien varrella olen juuri näillä päivillä tavannut. Rukoilevia, seurakunnan tukipylväitä, pitkään työssä olleita. Nuoria myös kohtalaisen paljon.

Jykevää virrenveisuuta, hyvä saarna ja ehtoollinen tänään. Naurua ja itkua. Uusia tuttavuuksia. Istuin usein eri ihmisten pöytään, että tutustuin moniin ihmisiin. Sellainen on minusta mukavaa. Ja varsinkin nuoret ihmiset: on mahtava kuulla heidän ajatuksiaan ja jakaa jotain omastaan.

Kurkkukivun sain perjantaina: ehkäpä se tuli uimakeikasta, jonka tein matkan varrella. Harmittavaa, mutta ei voi mitään. Ehkä nyt pitäisi kokeilla niitä "viinasukkia", joilla tuttavat ovat karkottaneet flunssan heti alkuunsa. Se taas edellyttäisi Alkossa käyntiä, joten taitaa jäädä kokeilematta.

Tullessani poikkesin Arin luona kertomassa, että olen reissun tehnyt; perjantaina samoin soitin hoitajalle, ja lähetin terveiset hänelle, ettei murehdi puolestani. Edessä taas työviikko. Kun saa tuollaisen hevoskuurin kaikkea hyvää, kestää, ennen kuin pystyy jäsentämään, mitä kaikkea sieltä sai.

Jumalanpalveluksessa Ryttylässä puhutteli seuraavan virren sana:

"Pyhä, pyhä, pyhä!
Kirkkautes loistaa, vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas.
Pyhä olet yksin,
vertaistas ei toista,
rakkaus, voima kaikkivaltias."
VK 134: 3