Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohjalaisessa helmik.2007
Vanhemmat kaipaavat tukea lastensa ohjaamiseen, koska taitoa puuttuu. Monella lapsella on liikaa aineellista hyvää. Vanhemmat puolustavat lapsiaan, syystä ja myös syyttä. Kodin perustehtävä on usein unohtunut, mainitsee prof. Kari Uusikylä kolumnissaan Pohjalaisessa 10.02.
Lapsi tarvitsee kodin. Se on eri asia kuin talo, jossa nukutaan ja saadaan ruokaa. Lapsella pitää olla huoltaja, äiti ja isä mieluiten, joka sanoo, koska mennään nukkumaan. Vanhemmalla tulisi olla auktoriteetti huolehtia, että lapsi myös tottelee. On helpompi viedä lapsi hoitoon tai antaa rahaa, ellei saa lasta kunnioittamaan itseään.
Kunnioita - sanana alkanee olla ihmisille vieras. Se tarkoittaa tässä tapauksessa, että lapsi tietää ja tuntee, että vanhempi rakastaa häntä, ja sen takia rajoittaa, määrää ja neuvoo. Tätä on toteltava, koska se on lapselle hyväksi ja tuo turvallisuutta. Jos ei tottele, siitä on seuraamuksia. Lapsi kunnioittaa vanhempaa, joka uskaltaa olla aikuinen, ja toimii itse kuten puhuu.
Meillä on aikuisopiskelijoita, jotka edelleen etsivät rajoja, ja käyttäytyvät kuin pikkulapset. Ja meillä on aviovaimoja, jotka luuhaavat ympäri kyliä, ja Brasiliaa, kuten Uusitalo kirjoittaa. Aviomiesten tulee rakastaa vaimoaan, niin että vaimo tahtoo olla kotona ja rakentaa turvallista pesää, jossa lapset kasvavat turvassa. Vaimo on turvassa, kun mies rakastaa häntä, ja vaimo voi kunnioittaa tällaista miestä. Rajattomasta lapsesta tulee rajaton vanhempi ja puoliso. Toinen ääripää on tietysti alistettu lapsi, mutta en puutu siihen nyt.
Jotkut vanhemmat luulevat, että lapsi pärjää itse, kun menee kouluun. Se ei ole totta. Hän tarvitsee aikuisen turvaa ja läsnäoloa vielä monta vuotta sen jälkeen. Itse olen sitä mieltä, että myös kolmasluokkalaiselle pitäisi turvata aamu- ja iltapäivähoito tarpeen mukaan syrjäytymisen estämiseksi.
Aikoinaan soitonopettajani opetti, että alkeet on osattava, jos aikoo soittaa vaativia kappaleita. Soittoasento ja sormen asennotkin ovat tärkeitä. Huoltaja kirjoittaa, että ennen tarvitsi osata vain sitoa kengännauhat ja kuoria peruna, kun meni kouluun. Mielestäni nyt on unohdettu kengännauhat kokonaan: lapsille halutaan erityistaitoja, vaikka perustaidot ovat hukassa.
Nykyään monelta lapselta puuttuu kyky leikkiä, käyttää mielikuvitusta ja sosiaaliset taidot. Ne pitäisi olla ensin, ja sen jälkeen voi miettiä jotain lisää. Hiekalle on edelleen mahdotonta rakentaa kestävää taloa. Kalliolle rakennettua sen sijaan ei mikään myrsky kaada.