Kategoriat: Muu kirjoitus
4.11.06 lähetetty. Keskipohjanmaassa julkaistu.
Ihmiskunta on riehaantunut, kun kaikki tieto on käsillämme. Tieto kulkee melkein reaaliajassa ympäri maailman. Tietokoneet ym. ovat mahdollistaneet sen. Lehtiä tulee postiluukusta ihan liian kanssa.
Sitä ei ole otettu huomioon, että vaikka tietoa on rajattomasti, on ihminen kuitenkin rajallinen. Hän ei pysty sisäistämään koko maailman asioita. Ei niin ole tarkoituskaan. Missään ei näe ohjausta siihen suuntaan, että ihmisen pitäisi rajoittaa elämäänsä jotenkin, että voisi kestää paineen joka tulee kaiken tietämisestä. Ihminen ei jaksa kantaa koko maailmaa.
Pitäisi erottaa oleellinen ja epäoleellinen. Emme tarvitse kaikkea tietoa. Meille riittää se, mitä itse tarvitsemme elääksemme tasapainossa itsemme ja ympäristömme kanssa. Hyvähän se on, että tietoa on saatavilla. Herää kysymys kuitenkin, että kuka ohjaa sitä tulvaa, mikä vyöryy ylitsemme päivittäin. Onko se sellaista, että se rakentaa meitä ja auttaa elämään tyytyväisenä ja sovussa itsemme ja lähimmäisten kanssa.
Tulee mieleeni lapsuudesta eräs tapaus. Ihmiset lähettivät silloin vielä kortteja, kun olivat matkoillaan; voihan niitä nykyisinkin vielä saada. Eräs mies oli myös saanut kortin joltakin, eikä hän halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi. Niinpä hän sitten pyöräillessään sukulaisissa reilun 10 km päässä lähetti kortin tuttavilleen: Terveisiä täältä Maliskylältä!
En tulisi toimeen ilman kännykkää siihen tottuneena, mutta ei voi kieltää että vaikka se on tärkeä ja kätevä, se myös rajoittaa. Samoin tämä tietokone on oivallinen apuväline. Mutta väärin ja liiallisesti käytettynä mikä tahansa asia kääntyy käyttäjäänsä vastaan.
Kirjat ovat maailman mainio keksintö: niitä voi lukea omaan tahtiin. Voi lukea mikä kiinnostaa. Tulee tilaan ajatella omilla aivoillaan ilman pakkosyöttöä. Suosittelen hyvää kirjaa ja härveleiden sulkemista edes joinakin iltoina. Se antaa tasapainoa ja lepoa koko ihmiselle.