01.11.2006 - Marraskuu alkoi

Luin juuri terveisiä seurakuntamme uskollisen Aunus-ryhmän vierailusta rajan takana, ja palasin omaan reissuuni siellä. Ylläoleva kuva on "kuuluisasta" Johanneksen reissusta 1999, jolloin samalla reissulla olivat meidän kaikki lapset minä mukaanlukien, sekä myös Maarit, joka on Jyrkin kihlattu nyt, ja vaimo tammikuussa. Tosin he eivät silloin seurustelleet vielä, mutta samaa porukkaa olimme.

Johannes sijaitsee jonkin matkaa Viipurin alapuolella. Olimme Ilon Askelten ryhmänä siellä, eli pidimme pari viikkoa leiriä omien nuorten lisäksi paikallisille venäläisille nuorille. Koko ajan oli helle, ja kylpyhuoneemme oli meri.

Johanneksessa ymmärsin, miksi karjalaiset laulavat kaihoten Karjalan kunnaista, joissa lehtii puu. Kävimme eräällä saarella ja sen uimarannalla. Saari oli vihreä, vehmas, ja siellä kasvoi ruohoa ja polut luikertelivat metsässä puiden välissä. Se oli uskomaton kokemus, enkä ihmettele karjalaisten kaipuuta kotiseudulle. On täällä niin karua verrattuna siihen vehmauteen! Loppuikänsä varmasti kaihoavat sieltä lähteneet takaisin.

Aunuksessa taas olin em. ryhmän mukana joitakin vuosia sitten. Kävimme kouluvierailuilla sekä pidimme hengellisiä tilaisuuksia kulttuuritaloilla. Olin kuin kotonani siellä. Sanoin heille ja Herralle, että menen takaisin jos se on Herran tahto. Mutta ainakaan vielä ei siihen ole tullut mahdollisuutta. Olen melkein joka kerta rukoillut asiaa, kun ryhmä on lähtenyt 2-3 krt vuodessa sinne, mutta Jumala on sulkenut oven. Kun on innokas, niin kaikki kiinnostaa.

Sikäli kuin onnistun lähettämään tämän jutun kuvineen sivulleni, niin alakuva on Aunuksen reissulta kouluvierailulta. Kerron lapsille jotan Raamatun kertomusta. Jatkossa suunnnittelen kirjoittaa armolahjoista juttua sivuilleni, ja vaikka minulla ei ole varsinaisesti varmaan opettamisen lahjaa, niin jos on, niin se suuntautuu lapsiin. Rakastan kertoa heille Raamattua!

Monenlaista mietettä on, mutta pimeä aika sekä fyysisesti että hengellisesti vie voimia. Tietoa tulvii joka paikasta niin paljon, että usein pitää sulkea omat luukkunsa siltä, ja pysyä vain Raamatun ja muiden kirjojen lukemisessa. Silloin voi itse valita minkä verran pystyy ottamaan vastaan.

Tänään on 32v mummuni kuolemasta, ja huomenna 42v papan. Pyhäinmiestenpäivä on sopivasti juuri tähän aikaan. Nämä isovanhemmat ovat olleet suuria vaikuttajia myös minun suhteeni, sillä he ovat asuneet meillä, tai siis isäni on jäänyt isännäksi vanhempiensa kotiin.

Hyvää Pyhäinmiestenpäivää jokaiselle! On aika sytyttää kynttilä.