Kategoriat: Ajankohtaista

Kirjoitin pitkän jutun, ja sitten hävitin sen. Melkein itku pääsee, kun työ menee hukkaan. Mitähän Jumala haluaa tällä sanoa? Ainakin sitä, että näin katoavainen on myös ihminen. Vain yksi tuulenhenkäys, niin häntä ei enää ole. Hänen kotipolkunsa ei enää häntä tunne. Tie kasvaa umpeen; kuin ei sitä olisi asteltu koskaan.

Tuon saman huomasin palstalla. Vuokrasin menneenä kesänä vain toisen aiemmin meillä olleista palstoista. En jaksanut hoitaa enää kahta. Sitä toista ei varannut kukaan, ja nyt se on rehottanut ja kylvänyt rikkaruohon siemeniä ympäriinsä. On siellä tosin vielä kukkineet ja kasvaneet meidän istuttamamme kasvit, mutta siltikin se on hoitamaton, autio ja ikävän näköinen palsta.

Tästä jutusta tulee nyt eri näköinen kuin aluksi tein. Miten äkkiä tekomme pyyhitään pois. Jos ne eivät ole Jumalassa tehdyt, niillä ei ole mitään arvoa. Mutta jos me olemme Jumalassa, ne säilyvät. Ne ovat Jumalan hallussa, meidän tiemme.

Nyt Jyrki tuli hääpuvun etsimisreissulta. Juttu saa jäädä tähän.

Siunausta lukijat teille! Meidän perheessä odotetaan tammihäitä. Se on suuri ilonaihe! Tervemenoa Jyrkin ja Maaritin hääsivuille. Ne tuovat iloa meillekin, ja tuovat muistoja omista nuoruusajoista mieleen.

Onnea ja Jumalan siunausta Kaija, sinulle!