Kategoriat: Muu kirjoitus

Kirjoitus on julkaistu ennen 19.04.2005 eikä tarkkaa julkaisuajankohtaa ole tallennettu.

2/05

Silloin kun itselläni ei ollut henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta, koin aika vaikeaksi pitää aamuhetkiä ja puhua raamatun asioista lapsille. En itsekään pitänyt itseäni uskottavana. Puheeni ja sisäinen tilani eivät olleet sopusoinnussa. Ehkä se johti osaltaan minut herätyksen tilaan.

Lapset vaistoavat jos aikuinen ei ole sanojensa takana. Sen tähden mielestäni ei ole viisasta puhua ohi sen mitä itse uskoo todeksi. Kuitenkin on ehdottoman tärkeää, että lapsille kerrotaan Jumalasta ja Jeesuksesta. Kertojan on syytä tuoda ilmi oma uskonsa tai epäuskonsa värittämättä sitä puoleen tai toiseen. On ilmaistava, että toiset uskovat näin, mutta toiset eivät.

Lapset eivät voi uskoa ellei heille kerrota ja anneta mahdollisuutta valita. Usko tulee kuulemisesta, usko Jumalaan ja Jeesukseen. Eri filosofiat ja uskonnot ihminen voi päättää valita, mutta uskon voi valita vain kuultuaan Jumalan sanan opetusta, ja saamalla Jumalalta uskon siihen. Sitä ei voi ottaa, ellei Jumala anna.

Koulujen uskontokasvatus on tänä päivänä nimenomaan opetusta eri uskonnoista. Sen kautta tuskin kukaan lapsi voi edes tulla uskoon, ts. alkaa uskoa, koska uskonnot esitellään nimenomaan uskontoina, eri vaihtoehtoina, jotka kaikki vievät samaan taivaaseen. Se ei ole totta raamatun mukaan. Usko ja uskonnot ovat aivan eri asioita, vaikka ne yleensä mielletään samaksi asiaksi. Uskonto on ihmisen lähestymistä Jumalaa kohti, usko taas on Jumalan lahja ihmiselle. Olen selvittänyt tätä asiaa Ajankohtaista-palstalla kotisivullani 25.2.2005.

Ihminen mielellään haluaa tehdä jotakin, että hänet hyväksytään. Sitä on uskonto. Haluamme teoillamme sovittaa Jumalan. Usko taas on sitä että Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa lähettämällä oman Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Siihen ei ihminen voi lisätä mitään. Jos hän yrittää teoillaan kelvata Jumalalle, hän samalla tekee tyhjäksi Jeesuksen ristinkuoleman. Roomalaiskirje puhuu tästä.

Ihmistä nöyryyttää se, ettei hän voi ansaita taivaspaikkaa. Hyvien ja rikkaiden on erityisen vaikea tulla Jeesuksen luo, koska he eivät mielestään tarvitse mitään. Heillä on kaikkea. He ovat niitä terveitä joista Jeesus puhuu, jotka eivät tarvitse parantajaa. Mutta kun Jumalan Pyhä Henki saa tehdä ihmisen syntisairaaksi Jumalan edessä, hän alkaa tarvita pelastajaa ja syntien sovittajaa. Sairaat tarvitsevat parantajaa, eivät terveet, sanoi Jeesus.

Jumalan sanan opetus kuuluu ennen kaikkea vanhemmille ja kodille, mutta on hirvittävää, jos sen julistaminen kouluissa ja oppilaitoksissa kielletään. Ainoa toivomme on kuulla ilosanoma Jeesuksesta. Sitä toivoa tarvitsevat niin lapset kuin aikuiset. Pahan ja pimenevän maailman keskellä ei omatekoinen hurskaus auta, siihen tarvitaan usko Jumalalta Jeesukseen Kristukseen. Se synnyttää toivon ihmisen sydämessä.

Paula Hakkola