Kategoriat: Muu kirjoitus
Papinrouva kertoi murrosikäisistään eräällä avioliittoleirillä. Omat lapsemme olivat silloin leikki-iässä, mutta jotenkin hänen juttunsa jäivät takaraivoon, niin sanotusti.
Oli taas kerran ollut hautajaiset joihin papin perhe pyydettiin syömään, tavan mukaan. Nuoriso ei halunnut ottaa korviinsa asiallista pukeutumista tilanteeseen. Papinrouva päätti kestää tilanteen häpeästä välittämättä. Hän marssi urhoollisesti ruokailuun nuoriso vanavedessään. Jollakin nuorista oli reikäiset farkut. Muut olivat muuten vain persoonallisesti pukeutuneita. Rouva piti kestoilmeen vaikka kuvitteli näkevänsä paheksuntaa ympärillään. Pappi-isäkin totesi leirillä osaansa tyytyneenä, että pääasia kun on vaatteet päällä! Mikä parasta: nuoriso oli itse huomannut epäasiallisen pukeutumisensa.. Heitä oli alkanut hävettää, kun he huomasivat aterioidessaan, että toisilla oli eri kuteet? Papinrouva kertoi, että siihen asti hän oli koittanut takoa nuorison päähän asioita, mutta vasta kun he joutuivat ottamaan vastuun itse, he alkoivat ajatella.
Ehkä tuo esimerkki on vaikuttanut omiinkin asenteisiini. Ei ole niin tärkeää miten lapset pukeutuvat tai mikä on hiusten väri ( tällä kertaa tyttärellä violetti!). Tärkeämpää on että oppii itse ajattelemaan ja ottamaan vastuun käyttäytymises-tään. Ulkokuorta merkittävämpi on sisäpuoli.. Liian usein arvioimme toisiamme ulkoisesti.
Itseäni puhuttelee jatkuvasti Raamatusta vanha profeetta Samuel. Tämä meni valitsemaan uutta kuningasta kansalle. Hän olisi kelpuuttanut kenet tahansa veljesjoukosta, mutta ainoastaan nuorin, Daavid, kelpasi. Jumala sanoi, että ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Jumala näkee sydämen. Siksipä meidänkin arviomme toisista ihmisistä menevät niin usein vikaan. Kunpa saisimme silmävoidetta että näkisimme oleellisen!
Paula Hakkola, VAASA