Kategoriat: Ajankohtaista

"jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää" Joh. 12:24

Tämä raamatunkohta puhuu minulle jatkuvasti ja nyt taas tänä aamuna. Olen rukoillut erään tärkeän rukouksen jo vuosia sitten. Luin raamatusta Iisakista. Hänestä kerrotaan, että kun hän kylvi eräänä vuonna, hän sai satakertaisen sadon. Rukoilin, että Herra, minäkin haluan satakertaisen sadon. Älä anna elämäni olla turha.

Eilen juttelimme nuorten kanssa heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan. Jäin miettimään omia tulevaisuuden näkymiäni. Olin vähän hämmentynyt. Samana iltana olin tilaisuudessa, jossa sain vastauksen omiin mietteisiini. Puhuja sanoi, että jos olemme ratkaisseet miksi-kysymykset, ei ole väliä onko elämämme helppoa vai vaikeaa, kunhan se on mielekästä.

Minun suuri miksi-kysymykseni on liittynyt, totta kai, Arin koko avioliiton kestäneeseen sairastamiseen. Hän sairastui saman tien kun menimme naimisiin. Uskoon tulomme tapahtui samoina aikoina. Alussa miksi-kysymyksiä oli paljonkin. Joskus huusin Jumalalle: "Missä sinä olet? Jos olet olemassa, auta ja vastaa!"

Silloin ajattelin ettei Hän vastaa. Kuitenkin Jumalan vastaukset tulevat vääjäämättä. Joskus heti. Joskus vuosien mittaan sisimpämme alkaa käsittää jotain Jumalan suurista asioista, jotka koskevat meidän elämäämme. Niin on käynyt minullekin. Olen alkanut käsittää vähitellen Jumalan vastausta.

Nykyisin ahdingossa ollessani, kaikkien ihmisten keskellä, olen yksin Jumala seuranani. En mielestäni kysele miksi-kysymystä enää. Kaikki tapahtumat ovat Jumalan suurta suunnitelmaa. Se ei poissulje surua ja itkua elämästäni. Päinvastoin. "Minä olin päättänyt olla luonanne tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Olin siellä heikkouden vallassa, pelossa ja hyvin arkana." 1 Kor. 2:2,3

Tämän aamun tekstinä hartauskirjassa oli juuri alussa oleva raamatun teksti. Ja toisessa oli kuin jatkona sille seuraava: "Herra on johtanut minut tätä tietä." Se on 1 Moos. 24:27 jakeesta. Mielelläni turvautuisin ihmisiin, ja se hämmentää, että Jumala yksin on se joka on kanssani. Samalla se on äärimmäisen turvallista ja lohdullista. Vaikka kaikki muut hylkäisivät, Jumala ei koskaan.

Uskoni ei voi perustua ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan. Jumala nostaa minut kalliolle, jolle minun on mahdoton päästä. Jeesus on tehnyt pelastumiseni mahdolliseksi. Ilman Hänen sovitustaan Golgatan ristillä elämäni olisi tuhoon tuomittu. Hän tarjoaa tätä armoa minulle ja sinulle joka päivä. Minulla ei ole varaa torjua tätä pelastusta. Eihän sinullakaan?

Kiitos Vapahtaja, Herra Jeesus Kristus, että sinä näet sisimpäni. Se janoaa sinun läsnäoloasi ja anteeksiantamustasi. Kiitos että uskossa saan ottaa vastaan sinun tarjoamasi pelastuksen tänäänkin. Sinun ansiostasi minulla on toivo. Ilman toivoa en jaksa elää. Minulla on parhaat päivät edessäpäin. En halua väheksyä pienten alkujen päiviä. Tänäänkin tiedän sinun johdattavan minua parasta tietä, vaikka ei tuntuisi siltä. Mutta koen turvallisuutta, kun tiedän sinun olevan kanssani joka hetki maailman loppuun asti. Aamen.